Olin taas täysin muiden johtolankojen kimpussa ja etsimässä lisätietoa eräästä tapahtumasta digitoitujen sanomalehtien parista, kun harhauduin lueskelemaan täysin muita juttuja. Jos et vielä ole tutustunut suomalaisten sanomalehtien, aikakauslehtien, pienpainatteiden ja monien muiden kirjallisten tuotosten sisältöihin, niin siihen on loistava tilaisuus Kansalliskirjaston Digitaalisten aineistojen sivustolla! Näitä sivuja kun olen selaillut, niin en enää yhtään ihmettele, että äitini lapsuudenkotiin tilattiin useampiakin sanoma- ja aikakauslehtiä. Elokuva-Aittaa äiti aina kehuu, sitä en kylläkään ole vielä edes yrittänyt sivustolta etsiä.

Tällä kertaa joka tapauksessa eksyin lueskelemaan kuvalehteä. Kyseessä on maksutta kerran kuussa Turun Lehden tilaajille jaettu Suomi - Kuvalehti kansalle ja sen huhtikuussa 1910 ilmestynyt numero.

Suomi%20Kuvalehti%20kansalle%20nro%204%2

(kuvakaappaus digitoidun lehden etusivulta, Kansalliskirjasto)

Lehdessä ei juurikaan kuvia ole ollut: kannessa on piirros saarnastuolista newyorkilaisen kirkon ulkoseinällä ja sisäsivuilla muotokuvia Turussa esitetyn, Daniel Hjort -näytelmään perustuneen samannimisen oopperan tähdistä. 

Lehdessä on sen sijaan erilaisia tarinoita, kertomuksia, taruja. Näytti tähän painokseen yksi vitsikin mahtuneen. Kovin ovat erilaisia nykyaikaan verrattuna, vai mitä olette tästä mieltä?

 

Serbilaisia kansantaruja

Ensimmäinen myyrä

"Muuan talonpoika tahtoi kerran anastaa itselleen naapurinsa pellon.
Hän kaiwoi salaa peltoon kuopan, johon piilotti sitten pienen poikansa,
neuwottuaan ensin hänelle perinpohjin mitä hänen piti sanoa.
Sitten haki talonpoika pellolle tuomarin, naapurin ja pari todistajaa
ja huusi juhlallisesti heidän kuulleessaan:

- Oi maa, minä wannotan sinua itse ilmaisemaan kenen omaisuutta olet!

- Olen sinun omaisuuttasi! -- kuului ääni maan sisästä.

Ja tuomari julisti heti tuomion, että pelto oli tuon petollisen talonpojan oma.

Kun sitten tuomari, naapuri ja todistajat oliwat poistuneet pellolta,
alkoi talonpoika kiireesti kaiwaa poikaansa ylös kuopasta.
Mutta se oli aiwan turhaa; pojastaan hän ei löytänyt jälkeäkään.
Tuskanhuutoihinsa hän sai tosin waastauksen, mutta pojan ääni
kuului yhä sywemmältä ja sywemmältä maan sisästä ja
wihdoin muuttui hänen poikansa peltomyyräksi.

Tällä tawoin syntyi ensimmäinen myyrä maailmaan."

 

 

Yle uutisoi vuonna 2013 siitä, miten "Klassikkosadut eivät sovi kaikille". Muistaisin jostain lukeneeni, että Grimmin veljesten satuja olisi muokattu aika runsaallakin kädellä jo siinä vaiheessa, kun niistä tehtiin Disney-versioita. Niin, lapsena lempisatuni oli Kolme pientä porsasta. Onhan se aika karua näin aikuisena ajatella, että koko satu perustuu siihen, miten kaksi kolmesta porsaasta menettää kotinsa... 

Sukututkimukseni eivät ikinä etene, kun joka kerta poikkean lukemaan jotain täysin omaan aiheeseeni kuulumatonta ja millään tavalla liittymätöntä asiaa. Näiden harhapolkujen kautta olen kuitenkin aina oppinut jotain uutta tai päässyt tutustumaan eri aikakausien elinoloihin. Esipolvet jaksavat kyllä odottaa löytymistään...